Canada
Olisko ollu joku syksyne ilta 2004, ku joukkuee porukkat oli saatu taas kasalle, johonkin, lieneekö ollu Lekin kotikentän, Xerox-hallin saunatilat, kukapa näin vanhoja juttuja tarkalleem muistaa.
Aiheena oli tiätysti samat vanhat jutut, muummuassa jj:n hommat, niitä Jussi kertasi Lekin säännöistä ja porukat ihmetteli , ihme juttu, se jaksaa joka vuasi lukee sen sama litanian.
Ihmeteltiin kauren burjettia (niinku aina), varsinki sen suuria menoja ja piäniä tuloja.
Porukat valitti joukkueelle kasöörin ja hualtajat. Niihän ne kokousten rutiinit yleensä menee.
Näitten pakollisten jälkeehä yleensä jokaisella on oikeus murjasta ilmoille mitä sylki suuhu tua.
Ja joillekkin se mielikuvitus tua takaraivoo mitä ihmeellisempiä ajatuksia.
Niinpä valkku P.Koivula , roimasi ilmoille kysymykse :” KUN NOI TAMPEREE ISOJE SEUROJE KÖLVIT KÄY ULKOMAILLA KIAKKOO PELAAMASSA, EIKÖHÄMMEKI VISSII VOITAS NOILLE NÖÖSEILLE SELLANE JÄRKÄTÄ ,vai?
Mutta mihkä?”
Johan tuli hiljaista, muuten kauheesee puhee sorinaa, kukaan ei oikein osannut sanoa yhtäämmitää??
Vastausta äkkinäisee kysymykseen ei olis varmaa tienny eres Tuupovaaran nimismieskään saati sitten hämäläinen, joka tarvii ajatteluaikaa.
Ei sitä noivvaa tälläsiä isojellinjausten juttuja päätetä....
Oliskoha siinä menny nääs kuukausi tai pariki ku taas saatii porukat kasalle. Sillon oli hämäläisilläkin jo vastaus valmiina, ei sempualee eihän tommosee simppelii kysymykseen ollu ku yksi oikee vastaus: "KÄNÄDÄ".
Niinpä päätettii, että Kanaraan lähretään makso mitä makso, mutta, jotenkin jäi vaivaa mitähän se maksaa?
Mistä raapia sellanen summa kasaa ei sinne ilmateeks pääse, onneks aikaa oli, ku päätettiin lähtee vasta 4 vuare päästä.
Sillo ilmesty, melkenniinku ”Isossa Kirjassa” kerrotaa , pelastava enkeli, mut nyssennimi oli Keijo.
Se ilmotti, että nytto talkoita tarjolla, ei tartte raahata pianoja eikä kalusteita, kuhaerottelette hyvät pahoista.
”Helppo homma, ainaski niille jokka o nähny länkäriellun Hyvät,Pahat ja Rumat.” Ei muutaku porukka noileesti Inexille, herelmä talkoisii.
Hommaha kulki nääsku juna, eiku lapuja pesää. Sitte joku "pirulainen porukasta" äkkäsi kysyä mitäs me muute tehrää siellä Kanarassa?
Johan meni jj:llä sormi kurkkuun ja kyynärpäätä myäre. Tota noin , tota noin, nääs, nääs, mietitääs?
Pahussentää nythän ne tiarustelullykkäs, mitähän tohonkin sittennääs sanos?
”No perästä kuuluu sano torven tekijä”.
Soitto Teijolle apua anellen, säähän osaat sitä enklantia, viitikkö selvittää mitäs me siä Kanarassa voitas tehrä, järkkää ny jotai, eihän me voira sinne turistiksi lähteä: Jos kerran kiakkojoukkue lähtee, olishan se nyt kauhee hirvee häpee, joukkue menee Kanaraa ,eikä pelaa yhtään matsia vaan survvailee siellä omiaan.
Ei ollu Teijollakaa heti valmista vastausta heittää, mutta lupasi asiaa miättiä ja selvittää.
Ei ollu niinkää helppoa matseja, onnikoita , ym. järjestää Kanarassa, homma ei toimi ihan niinku kotomaassa, jossa riittää soitto kaverille: " Moro, pelattasko höntsypeli huamenna Koulukarulla?"
Niinpä hommaa setvitettyää Teijo ehrotti kokouksessa, että pyyretääs toi Hannelius matkanjohtajaksi, silläku olisi mahrollisesti mahrollisuuksia järjestää joku matsi lopeille ja tolle meirän joukkueen likalle, Emmalle.
Ilman sen isompia mutinoita ja muarollisuuksia päätti vanhempainkokous pyytää Hanneliuksen johtamaam matkaa, näin saataisiin hyörynnettyä elämänkokemus (on kuulemma joskus asunu Kanarassa ja on sillä kai joku tuttuki siä, kehuvat) ja saataisiin pelaajille elämyksiä, jotka innostas niitä jatkaa rehtiä ja reippaita elämäntapoja tulevaisuuressaki.
Onneks se Harry asiaa harkittuaa muutama päivä suastu lähtee meille matkajohtajaks.
Vuarekkulu ja porukka erotteli niitä Keijon hyviä ja pahoja "herelmiä” tuhansia jossei jopa 10 tuhansia kiloja.
Vuasiemmittaa tuli matkaalähtijöitä uusia ja jokku loinasi livohkaa, mutta haave matkasta säily!
Päivänä eräänä olisko ollu uurevuarepäivä 2008 porukka havahtu, jumankauta juu nääs nythä on se vuosi kumme lähretää Kanaraa.
Eipä hätää, mehä oltii valmiina ku Melperi sotaa.
Pekka alotti yhtenäisen asukokonaisuure hankinnan. Hankki pelaajille ponsori lahjana reput selkää ja pipat päähä.
Sit tilattii kaikille samallaiset suamiverkkarit ja niihin parsitaa Lekilokot.
Piänet muistot hanttiipaneville Kanaralaisjoukkueille, sellaset oikeet suamipipat (melke ku Hakulisella), piänellä vakosella tupsulla, kelpaa sitte vastustajienki istuskella rotvallireunalla (tuski niillä muuto sellasia eres on, mutta istukkoo sitte vaikka kiakkoloora reunalla) pipa päässä , miättimässä suamipelaajien hianoja limutuksia.
Kaikille samannäköset pelikassit sopuhintaa saatiin InterSport Turtolasta.
Paljon oli viälä hankittavaa mm. pienet tuliaislahjat vietäväks niitte perheitte äitteille , missä pelaajat voivat tutustua Kanaralaisee elämää ja pääsevät maate yäks. Onneks yhren Sirpa äiteen ja Iittalan kautta sekin hoitui, sellasena ponsori lahjana.
Nyt on nääs lähtö lähempänä kuin uskoskaa, kiirettä pitää, mutta varmaa kaikki on kunnossa, kun lähtöpäivä koittaa.
On se vaa hiano homma ku tälläse pikku kunnanki kiakkojoukkuee kölvit ja Emma likka pääsee Kanaraa pelaa. Toivottavasti panevat kunnolla hanttii niille Kanaralaisille, vaikka niillä onki kotoetuna se kaponelloora. Onneks meillä on liukkaappelaajat ja notkeet molarit.
Kyä varmaa o hiano ja opettava matka, käyvät kattelemassa nähtävyyksiä, pelaavat 6-7 matsia, käyvät NHL-matsissa, joutuvat puhuu kiäliä peheissä asuessaa.
Toivottavasti saavat tästä uutta puhtia reenata kiakkoo.
Lopuksi haluan kiittää:
Talkoisiin osallistuneita vanhempia ja meille tukea antaneita sponsoreita. Erityisesti haluan esittää kiitokset Lempääläläisille ja ympäristökuntien pienyrittäjille, jotka ovat meitä nuorten jääkiekon urheiluharrastuksessa ja Canada projektissa tukeneet.
Toivon, että kaikki jotka haluavat nuorten urheilutoimintaa tukea suuntaavat hankintansa
meitä tukeneisiin firmoihin.
Leki D -94
jj. J.Koskinen
|
