Uimahallihommiin mars-mars
19.11.

Huomenna on monelle lempääläiselle liikuntaihmiselle ja usealle muullekin jännittävä päivä. Lempäälän kunnanvaltuusto, se viimeisiä virkaviikkojaan vetelevä, kokoontuu päättämään, mitä tapahtuu Lempäälän uimahallihankkeen suhteen Ideaparkin alamaailmaan.
Luulisin, että ääriharvassa lempääläisessä liikuntahankkeessa on takanaan niin suuri kuntalaisten enemmistö kuin uimahallissa. Lempäälässä kyseistä palvelua on kaivattu jo vähintäänkin 20 vuoden ajan ja ainakin viimeisten 10 vuoden aikana se olisi ilman muuta pitänyt saada aikaan.
Pitänyt ja pitänyt. Aika moni urheiluhanke on kunnan osalta jäänyt pitämis-asteelle, kuten vaikkapa junnujen futispuitteiden kuntoonsaanti.

Uimahalli Ideaparkiin aluksi ajatuksena tökkäsi allekirjoittanutta. Olen aina nähnyt sieluni silmillä uimahallin sijaintipaikkana Hakkarin, sillä juuri siellä se hyödyntäisi keskeisellä paikalla kuntalaisia parhaiten. Muut urheilupuitteet olisivat vieressä, samoin kaksi jättiläiskoulua (Hakkari ja Moisio). Mistään päin kuntaa ei Hakkariin olisi (liian) pitkä matka.
Kylmä totuus toki on, että uimahalli Hakkariin on investointina euroissa laskettuna toista suuruusluokkaa kuin Ideaparkiin, jossa kunta kykenee hyödyntämään yksityistä pääomaa ja sen intressejä.
Ideaparkissakin sijainti on Lempäälän kannalta suht' keskeinen ja sinne varmasti saataisiin uijia myös mualta kuin Lempäälästä eli tässä mielessä vihreää valoa totta kai voi näyttää uimahallille Idiksessä.

Nyt eletään ikäänkuin pattitilanteessa, sillä Ideaparkin vahvojen miesten ja Lempäälän kunnan ajatukset ovat ristenneet. Ideparkin pomot ajattelevat uimahallin enemmän kylpylänä, joka palvelisi tulevan hotellin asiakkaita, jopa yhtenä sen vetonauloista.
Lempääläiset sen sijaan ajattelevat saavansa normaalit uimaradat ja lisukkeena lasten opettelualtaat. Samalla mahdollistuisi edulliset lipunhinnat tyyliin muutama euro/piletti, kun kylpylätyyppisessä virityksessä sisäänpääsymaksut ovat tyyliä kymppi/kärsä.

Lempäälän Kisalla on olemassa johtokunnan periaatepäätös, että kun uimahalli tulee, ollaan valmiita perustamaan uintijaosto. Kisalla on uintitoimintaa jo nyt, tosin avannnossa tapahtuvaa eli kilpauinnin valmennusosaamista kaivataan seuran ulkopuolelta.
Uinti olisi varmasti etenkin nuorille vetovoimainen urheilulaji. Samoin erilaiset kuntouintijutut (jumpat) sekä mahdolliset uimakoulut voisivat olla tulevan LeKin uintijaoksen toimialaa.

Ideaparkin alamaailmaan sijoittuu myös tuleva hiihtoputki, jonka suhteen myös LeKi ja sen hiihtoväki ajattelevat paljon ajatuksia. Ensi sijassa lajin harjoituspaikan hyödyntämisajatuksia, mutta mahdollisesti myös LeKi tarjoaa hiihtoputken käytännön töihin tietotaitoaan.

Kun tätä(kin) syksyä taas kerran ajattelee, niin molemmat uudet liikkumispuitteet eli uimahalli ja hiihtoputki olisivat äärimmäisen tervetulleita. Mustana marraskuisena iltana voisi askeleensa suunnata kohti Ideaparkia ja vaikka sivakoida aluksi tunnin ja sitten pulahtaa oman kunnanhallin altaaseen.
Arvon valtuutetut: keksikää nyt ihmeessä joku kompromissi, jottei uimahallin syntyminen siirry taas jonnekin tulevaisuuden sumuun.

toivoo
RRRRaunio (rrrraunio@leki.fi)

Lumitykki on arvovalinta
20.10

Lempäälän Kisan hiihtojaostolla ja eritoten sen puuhakkalla nuijamiehellä Esa Virtasella on käynnissä missio lumitykin saamiseksi Lempäälään. Ajatuksen ydin kiteytyy mietteeseen, että nykytalviin luotaisiin tekniikan avulla mahdollisuus, joka edesauttaisi ja varmistaisi noin 4 - 5 kuukauden mittaisen hiihtokauden.
Eli lumitykillä tykitettäisiin valkoista ja säilöttäisiin se puruun sopivaan notkopaikkaan kesän ajaksi. Sitten marraskuun alussa ilmojen kylmetessä säilölumesta levitettäisiin Hakkarin pururadalle noin 1,5 kilometrin mittainen lenkura. Näin sivakointikausi saataisiin kestämään arviolta marraskuun alusta alkaen ja jatkuen aina maaliskuun loppuun saakka. Tästä ajanjaksosta tykkilumella hiihdeltäisiin viime vuosien kokemusten valossa kolmisen kuukautta.

Esa Virtanen puhuu aivan oikeasti hankkeestaan myös arvovalinnasta, ikäänkuin hiihtämisen ja hiihtourheilun survival-pelistä - henkiinjäämistaistelusta. Jos talvet ovat samanmoisia kuin vuosina 2007 - 08, ei hiihdon tulevaisuus näytä hyvältä. Kuntohiihtäjät valitsevat muut lajit, junnut eivät löydä sivakointia omakseen ja kilpahiihtäjät muuttavat Lempäälästä 500 kilometriä pohjoiseen.
Onko muutama kymmenentuhatta euroa kynnyskysymys? Se on tämän hankkeen ydin.

Kuntaa haetaan tähän(kin) hankkeeseen mukaan. Kunnan rooliksi tulisi olla yhtenä maksumiehenä, se on totta kai syytä tunnustaa oitis. Nyt on kunnan päättäjien vain pohdittava ylläolevia arvoja eli onko hiihdolle syytä luoda parempia puitteita vai ei, mitä on vaa'assa plussan puolella mitä miinuksena?
Tässä vaiheessa joku ajattelee, että hetkinen: tuleehan Ideaparkiin hiihtoputki muutaman vuoden sisään. Se on totta ja hiihtoputki edesauttaa taatusti todellisten hiihtoniilojen harrastamista, mutta kaiken kansan kuntoilupaikaksi siitä ei ole, sen estää jo putkeen tuleva käyttömaksu, joka lienee päivähintana 6 - 10 euron luokkaa.

Sana käyttömaksu lienee suurin syy, miksi lumitykkihanke on saanut vastustajien niskavillat pörhölleen. Virtasen näkemyksessä tykkiladuista kerättäisiin marras-joulukuun ajalta käyttömaksu. Monta hiihtäjää hiihtämään lähteminen maksulliselle ladulle varmasti arveluttaa, onhan aina totuttu, että ulkoliikkuminen on maksutonta.
Jos kunta lähtee hankkeen tukitoimiin tarpeeksi suurella panoksella, voidaan käyttömaksu varmaankin jättää keräämä. Jos ei, niin hankkeen kuluihin pitää jostain rahaa saada, ja silloin looginen maksajataho on palvelun käyttäjät eli hiihtäjät.

Lumitykkihanke on saanut, kuten tuli jo mainittua, vastustajia. Koska on kunnallisvaaliaika, pitää tällaista ajatusta määrätyissä tahoissa vastustaa, jos ei muuten niin periaatteesta. Eihän kyse ole kunnan niin sanotusta peruspalvelusta.
Silti yllätti kovastikin, kun kuuli keitä hankkeen vastustajiin kuuluu. Jotenkin tuntuu hassulta, että liikunnasta vastaava virkamies ei innostu liikuntapaikkojen kehittämishankkeista. Loogista sen sijaan olisi, että juuri liikuntatoimisto olisi tällaisten hankkeiden veturina, koordinaattorina ja pistäisi itsensä asioiden puolesta likoon. No, se ei ole ollut Lempäälän tapa vuosikymmeniin.

Jäädään kuulostelemaan, kuinka lumitykin käy keskellä vaalimelskettä. Taivaalta taitaa olla turha odotella apua lumipulaan ainakaan kahteen kuukauteen, tai mistäpä senkin tietää. Muistellaanpa Pyryn-päivää (1.11) vuonna 2006.

Terkuin
RRRRaunio

Kunnallisvaalit tulevat oletko valmis äänestämään?
7.10.

Tätä blogitarinaa kirjoitettaessa kunnallisvaalien h-hetkeen on aikaa vajaat kolme viikkoa, 19 päivää tarkasti sanoen.
Meille lempääläisille kunnallisvaalit ovat arkielämän kannalta tärkeimmät vaalit kaikista. Kunnanvaltuusto, kunnanhallitus ja lautakunnat ovat edelleen isoja päätöksentekoelimiä, joiden tekemät linjanvedot ohjaavat kunnan ja kuntalaisen tekemisiä, myös urheiluelämän saralla.
Hyvä on, myönnän toki, että virkamiesten valta on kasvanut. Mutta heidänkin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin pitää uusien valtuutettujen ja luottamushenkilöiden puuttua tarpeen tullen rohkealla otteella.

Lempäälän Kisa, niin entisen SVUL:n alainen seura kuin onkin, on puoluepoliittisesti neutraali yhdistys.  Perustellaanpa: LeKissä on ollut ja on yhä edelleen aktiivitoimijoita puoluekentän joka kolkalta, jopa äärivasemmistosta lähtien. Kisan nykyinen puheenjohtaja on demari, ex-pj oli kokoomuksen valtuutettu, kepulaisia löytyy monista jaostoista, samoin vihreää väriä.
Olen ollut LeKin johtokunnassa noin parinkymmenen vuoden ajan, ja kertaakaan ei johtokunta ole ottanut puoluepoliittista kantaa mihinkään asiaan. Liikuntapolitiikasta toki on väännetty jatkuvasti.
Muutamissa muissa lempääläisissä urheiluseuroissa puoluepolitiikka on edelleen paljon isommassa roolissa kuin Kisassa. Jopa niin, että vuoden kohokohdaksi nimetään poliittisesti hyvin värittyneet TUL:n liittojuhlat.

Tänä päivänä Lempäälän puoluekentässä vallitsee konsensus-henki, jota tervehdin ilolla. Sananlaskukin muistuttaa lihavan riidan ja laihan sovun paremmuuksista, eikä Lempäälää rakenneta riitelemällä. Toki asioista pitää olla eri mieltäkin, mielipidekirjon runsaus kehittää ja pakottaa ajattelemaan asioita useammalta kantilta.

Takavuosina muun muassa liikuntaseurojen määrärahoista väännettiin kättä ja kulloinenkin enemmistö teki mieluisia päätöksiä itselleen mieluisen seuran eduksi. Onneksi nyt on jo voittanut ajatusmalli, että se ansaitsee eniten, jolla on eniten toimintaa. Laatua ja määrää.
Tiedän, että vieläkin etenkin äärivasureilla on ajattelumalli, että esimerkiksi Kisaa ei tarvitsisi tukea kunnan taholta, koska seuran liikuttama euromäärä on näinkin valtava, mitä se viimevuosina on ollut eli liki 600 000 euroa.
Eli irvistellen: se joka on aktiivinen ja toimelias, sitä rangaistakoon.
No, onneksi moista ajattelutapaa tulee vastaan vain harvoin ja harvalta ihmiseltä.

Koska blogin alkuriveillä tuli mainostettua LeKiä neutraaliksi seuraksi, en tällä seuran omalla nettisivulla ala nostelemaan yksittäisten ehdokkaitten nimiä esiin. Totean, että liikuntaihmisten kannattaa vakaasti miettiä, onko liikuntaihmisen äänestäminen viisasta. Vaikka valtuusto- ja hallitustasolla isot asiat, kuten koulu- ja sosiaalipuoli ovat yli muiden, pitää liikunnan ja urheilunkin ääntä jonkun/joidenkin tuoda rohkeasti esiin.
Itse etsin ehdokkaan sillä perusteella, että sopivan paikan tullen hän uskaltaa puolustaa myös liikuntaväen intressejä.
Mutta tärkeintä toki on, että ylipäänsä äänestää kunnallisvaaleissa. Sanoisin sen olevan, jollei aivan pakko, niin iso velvollisuus ainakin.

Hyvää lokakuuta
t. RRRRaunio

RRRRaunion blogi avautuu

8.8.08
Tällä blogilla alkaa ilmestyä noin kerran viikossa urheiluaiheista tarinaa. Mietteitä ja mielipiteitä lempääläisestä ja ennen muuta Lempäälän Kisan urheilusta.
Ja, mikä olisikaan parempi päivä avata blogi kuin on Pekingin olympialaisten avajaispäivä, maaginen kasi-ketju: 08.08.08!
Näistä kirjoituksista toivon palautetta, kommentteja, vastaväitteitä tai mitä vain mielipiteenvaihtoa. Ne voi osoittaa sähköpostilla osoitteeseen: rrrraunio@leki.fi (muista neljä ärrää alkuun!).
Muhevimmat kommentit voi tulla vaikka julkaistuksi. Koitan asiallisiin juttuihin vastatakin eli tulkaa mahdolliset lukijat esiin!

Lyhyt esittely. Olen 45-vuotias historian opettaja Sääxin koulusta. Asun viisihenkisessä perheessä Herralassa. Teen urheilujuttuja freena Lempäälän-Vesilahden Sanomiin ja satunnaisesti vähän muuallekin, muun muassa Hesariin. Urheillut olen neljä vuosikymmentä, eri lajeja. Lajeja, joissa olen jopa kilpaillut ovat yleisurheilu, eritoten seiväshyppy, lätkä, futis ja viimeiset noin 20 vuotta lentopallo. Ylpeänä kerron, että puolimaratoneja on takana neljä kappaletta, tuorein viime kevääältä omassa Ideapark-juoksussamme. Tässäpä tärkeimmät.

Avataan blogi pohdinnalla, missä LeKi makaa herran vuonna 2008.
Ajattelen, että LeKin tilanne tässä ja nyt on oikeastaan aika hyvä. Pitkäjännitteinen toiminta ja seuran hyvä maine tuntuvat vetävän aina uusia harrastajia ja lajeja Kisan suureen äidin/isän syliin.
Perustellaanpa hieman. Viimeisen kolmen kuukauden aikana LeKi on saanut lajikirjoonsa kolme uutta toimijaryhmää. Jokainen niistä on tullut kysymyksen kautta, saammeko tulla urheilemaan LeKin siipien alle.
Ensiksi tulivat junnusalibändääjät, jotka kypsyivät Vesilahden liikuntapolitiikkaan. Näin LeKi sai kaksi ikäluokkaa junnubandyn pelaajia eli vuosina 1997- ja 2000-syntyneiden ryhmät.
Seuraavaksi tuli esiin joukko kaksikymppisiä nuoria miehiä, jotka halusivat perustaa salibandyyn miesten II-joukkueen.
Sokerina pohjalla: naislentopalloilijat. Päällekirjoittanut sai puhelinsoiton asioidessaan Lempääälän keskustan putiikissa. Kännyn toisessa päässä pirtsakka naisääni sanoi, että heillä on koossa noin kymmenisen naislentopalloilijaa, joista isoin osa asuu Lempäälässä. Ja halu olisi tulla lyömään palloa Kisan sinivalkeisiin.
Arvoisa lukija: olisitko Sinä sanonut joillekin edellämainituista kysyjistä, että: Sori, ei käy. Ei me teitä huolita!
No, niin ei sanonut Mattila eikä RRRRaunio ja näin seuraan tuli uutta verta nelisenkymmentä pikkupoikaa, viitisentoista nuorukaista ja alun toistakymmentä naista.
Heille kaikille haluan tässä bittiavaruuden kautta sanoa: Tervetuloa!
Kuulumisiin

RRRRaunio

Salivuorojen jakamisen sietämätön vaikeus 
19.8.08

Eilen maanantaina putkahti bittiavaruudesta yksi vuoden odotetuimmista asiakirjoista eli Lempäälän sisäliikuntatilojen käyttövuoroehdotus.
Hienoa on, että liikuntatiloille on kova käyttöryntäys. Hienoa on sekin, että liikuntatoimenjohtaja-Markku on kyennyt pitämään kokonaisuuden näpeissään ainakin kohtuullisesti. Hienoa on vielä sekin, että LeKi teki ensimmäistä kertaa historiansa aikana yhteisen hakemuksen vuoroista niin sanottuihin suuriin saleihin (hakkari, Kulju, Sääxi). Mukana yhteistä vuorohakemusta olivat laatimassa jalkapallo/futsal, lentopallo, yleisurheilu ja salibandy.

Ensi reaktiot LeKi:n sisällä ehdotukseen vaihtelivat. Osa oli maltillisen tyytyväisiä, osa isostikin pettyneitä. Koitetaanpas lekiläis-ystävät muistaa oikein joukolla, että ei meillä ole kuitenkaan mitään etuottoa saleille, kyllä muissakin ryhmissä/seuroissa tehdään tärkeää työtä ja salinsa hekin ansaitsevat.
Samoin tuntuu vähintäänkin tylsältä, että jotkut tahot värteeraavat itsensä toista arvokkaammaksi.

Sanoisin noin 30 vuoden salinkäyttökokemuksen tuomalla rintaäänellä, että koskaan eivät vuorot ole kaikkien mielestä kohdillaan, mutta aina on pärjätty.
LeKi teki äärettömän loistavan päätöksen, että seuran omilla nettisivuilla aletaan pitää kalenteria, jonne merkitään vapaiksi jääneitä vuoroja ja niitä voi sitten tietyn systeemin mukaan tarvitsevat tahot blokata.
Tj-Jokke toimistoväkineen tekee hommalle sabluunan ja meidän kenttäväen pitää alkaa todella hoitaa imoitusvelvollisuuttamme. Esimerkiksi näin: Lentismiehet menevät torstaina vieraspeliin Pälkäneelle ja heidän vuoronsa Hakkarista klo 20 jää käyttämättä. Siitä lähtee hyvissä ajoissa ilmoitus LeKin toimistolle ja tieto vapaasta vuorosta siirtyy nettiin. Sen jälkeen vaikkapa salibandyn kakkossakki huomaa vapaan vuoron ja bongaa sen itselleen. Näin helppoa asia tulee olemaan, kunhan vain me urheiluväki näemme asian eteen vähän vaivaa.

Toivottavasti tämä loistavalta kuulostava idea onnistuu ja muutkin käyttäjätahot ottavat sen omakseen. Näin vähenisivät 1) salivuoropuuteruikutukset ja 2) vuorojen hukkakäyttö, jota etenkin kausien päissä on paljon ja saleista isoin ongelma (siis on tyhjiä vuoroja) on ilman muuta Sääksjärvellä.

Kuulumisiin

RRRRaunio

Maaottelutunnelmaa
31.8.08

Eilen eli elokuun 30. päivänä allekirjoittanut sai olla mukana mukavassa urheilutapahtumassa, kun yhdessä nelihenkisen seurueen kanssa nousimme Helsinkiin Suomi - Ruotsi-maaotteluun vievään bussiin.
Matkan oli järjestänyt perinteiseen tapaan naapuriseura Vesilahden Visa ja matkanjohtajana oli Mr. Visa Alentolan Olavi.

Nykyään huippu-urheilutarjontaa tulvii tuutin täydeltä lukemattomista lajeista. Luulisi, että moinen maaottelu olisi historian reliikki eli jäänne ja hiljenisi ja hautautuisi omaan vanhanaikaisuuteensa.
Mutta kaikkea vielä. Maaottelupäivä kesti miltei neljä tuntia, mutta missään vaiheessa ei Helsingin stadikalla tuntunut siltä, että täällä on tylsää. Päinvastoin vessa- ja makkarareissuista yiritti päästä mahdollisimman pian takaisin, ettei mikään kohokohta jää näkemättä.

Helsingin vanhan jäähallin eduskenttä oli täpötäynnä busseja. Niiden kylteissä luki esimerkiksi Vehmaa, Kinnula, Varkaus, Hamina, Anttola, Vesilahti ja niin poispäin. Eli pääkaupunkiin oli maakunnasta lähdetty oikein joukolla.
Hyvä niin, yleisöstä valtaosa oli meitä maalaisia, mutta hienosti väki osasi arvostaa urheilijiden suorituksia ja tunnelma oli mitä upein.
Ajatelkaapa: jotain noin 60 metrin naismoukarinheittäjää tai noin 31 minuuttiin kymppitonnin juossutta miestä. Koska muulloin he saavat yli 30 000-päiseltä yleisömereltä niin mahtavaa kannustusta ja metakkaa kuin Ruotsi-maottelussa. Eivät koskaan.

Monelle yleisurheilijalle pääseminen Ruotsi-otteluun on uran huipennus ja tavoittelemisen arvoinen asia, juuri mainitun valtavan innostuksen ja ylesömassan takia. Senpä takia ei mitenkään voi arvostaa niitä urheilijoita, jotka ilman pätevää syytä jättävät maaottelun väliin, kuten vaikkapa korkeushyppääjä Oskari Frösen.

Lempääläisväriä maottelussa edusti nuori nurmelaisjuoksija Eetu Viitala, joka kipaisi poikien maaottelussa 300 metrin aidat. Isä-Janne totesi, että vähän pettynyt Eetu oli neljänteen sijaan. No, ehkä Eetulle ja sille muutamakymmenpäiselle LeKin nuorisojoukkiolle, joka stadionin radalla kipitti yhdessä satojen muitten nuorten yleisurheilijoiden kanssa, tuli fiilis, että tänne pitää päästä uudelleen. Hyppäämään, juoksemaan, heittämään tai vaikka sitten kävelemään maaotteluun Ruotsia vastaan.

Visalaisväki, ja toki me paikalla olleet lekiläisetkin, olisi toivonut näkevänsä oman kylän poikansa Jere Bergiuksen hyppäävän maaottelussa seivästä. Tänä kesänä ennätyksensä 545 hypännyt Jere on syyskesän aikana paininut tekniikkamurheiden kanssa ja näin edustuspaikka lipui vielä tällä kertaa muille. Kesäisessä juttutuokoissa nuori visalaisseivästäjä sanoi, että maottelu on syksyn iso tavoite ja että stadionille olisi "siistiä päästä hyppäämään".
Kahden vuoden päästä sitten.

Syksyn jatkoa
toivoo RRRRAUNIO
Ps. palautepostisosoitehan oli: rrrraunio@leki.fi

Onnea futarit!
9.9.08

Viime sunnuntaina oli taas kerran kiva olla kisalainen ja nauttia Hakkarissa oman seuran nuorten miesten nousukamppailusta futiksen vitosdivarissa. LeKi selätti tyylipuhtaasti maalein 3 - 0 Valkeakosken Koskenpoikien kakkosen ja nosti Kisan historian ensimmäistä kertaa nelosdivariin, aivan Lempäälän lippulaivan Loiskeen kintereille.
Heti nousun varmistuttua, tuli tietoa joukkueen taustaväeltä, että joukkue pysyy hyvin kasassa. Tastakööri on valmis jatkamaan isolta osaltaan ja pelaajistostakaan suurta poistumaa ei tule. Muutaman uuden, vähän kokeneemman pelimiehen, tiedetään tulevan ensi kauden LeKiin.

Noususta ei kestänyt kulua täyttä vuorokauttakaan, kun ensimmäinen tuomion pasuuna toitotti varmana ennustuksenaan, että vuoden päästä LeKi tulee kolisten alas nelosesta. Tuskin ketään sekään kovasti yllättää, kun kertoo ennustajan olevan kotoisin työpaikkakylästäni Sääksjärveltä.
Kauhea vihollinen ja suoranainen mörkö LeKi edelleen tuntuu olevan monelle loiskelaiselle, siksi kummaa tekstiä - puhuttuna ja sähköpostilla saatuna - viime viikkoina on kuullut ja tullut. Olisikohan kunnan pohjoispäässä jo korkea hetki kavuta ylös juoksuhaudoista?

LeKin futismiehistö kausimallia 2008 on hyvä yhdistelmä nuoruutta, liikettä sekä yrityshalua ripauksella kokemusta maustettuna. Vaikka muutaman kerran Hakkarin treenissä äijiä vähänlaisesti treenaamassa on kuuleman mukaan ollutkin, uskon LeKin harjoittelun vitosen tasolle olleen määrällisesti ja laadullisesti hyvää.

LeKi-futis on ollut kovan kasvumyllerryksen kourissa suurinpiirtein viimeiset kymmenen vuotta. Junnupuoli on paisunut kuin pullataikina. Edustusjoukkueen nousu ja kehitys on järjellä ajatellen looginen jatkumo kohtuuhyvälle junioritoiminnalle. Sana "kohtuu" tulee etuliitteeksi siksi, että toki Kisan futispuolellakin omat kasvukipunsa ovat olleet ja ovat osittain edelleenkin muutamissa ikäluokissa olemassa.
Silti yleisilme Kisan jalkapallossa on eteenpäin menevän tarmokas. Jaoston nykyinen peejii Mäkisen Petri on joviaalina tyyppinä kyennyt mukavan letkeällä tyylillään organisoimaan yhdessä jaostoaktiivien kanssa monisatapäistä joukkoaan.

Loppuun on ihan pakko näin histoorikkona hiukan nostalgisoida ja palata parisenkymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Oma futarinurani alkoi sarjatasolla joskus 80-luvun alkuvuosina, kun yleisurheilu-ura vääjäämättä alkoi hiipua.
Entisen seiväsmiehen ja neljännesmailerin parhaat aseet olivat nopeat jalat, joiden ansioista parhana vitosdivarin vuotena vastustajan maaliverkko, taisi olla vuonna 1985, pöllysi 24 kertaa.
Nykyvitosta ja vitosta vuonna -85 on tietenkin vaikea verrata toisiinsa, mutta toki silloin 23 vuotta sitten sarjassa oli mukana koviakin sakkeja ja enne kaikkean joitain hyviä yksilöitä.
Tampereelta oli sellaisia seuroja vastassa kuin Mustat Partnerit, Tohlopin Tiikerit, Nekalan Pallo, Vehmaisten Urheilijat, Turbon Pallo ja Tampereen Pelitoverit. Mansessa pelattiin useimmiten karmealla Sorsapuiston hiekalla tai vähintään yhtä karmealla Amurin santastadionilla. Maakunnassa päästiin sen sijaan poikkeuksetta hyville nurmikentille, muun muassa Mäntässä, Hirsilässä, Orivedellä, Kyröskoskella ja totta kai: Lempäälässä.
Mitenkähän muuten päättyisi matsi LeKi vuosimallia 2008 vastaan LeKi vuosimallia 1985? No veikataan kohteliaasti, että 2 - 1 nykysakin eduksi.
Historian nälkäisille muistelen vuoden 1985 vitosdivarissa pelanneen ainakin seuraavien äijien: Kimmo Jokinen, Ilkka Lehto, Markku Jousranta, Matti Rinne, Pertti Iivonen, Tuomas Hoppu, Jukka Naskali, Jari Vaaja, Karri Kekkonen, Harri Tallgren, Hannu Koskimäki, Markku Joensuu, Sakari Auranen, Tommi Kaikkonen, allekirjoittanut ja kumppanit. Pyydän etukäteen anteeksi, jos/kun unohdin jonkun ex-pelikaverini.

Vielä kerran: Onnea nyky-LeKin pelaajat ja taustaäijät! Eikös niin, että neloseen mennään vähintäänkin pysymään!

Tuumaa
RRRRaunio

Mestis on LeKin yhteinen iso juttu
19.9.08

Keskiviikkona 24. syyskuuta alkaa jääkiekon Mestiksen kotipelien sarja kausimallia 2008-09. LeKi saa silloin vastaansa Vaasan Sportin miljoonajoukkueen. Eiköhän lekiläiset painonnostajista hiihtomiesten kautta yleisurheilijoihin ja pölöpalloon, futareitakaan unohtamatta lähdetä Hakkariin katsomaan, kun oman seuran joukkue pelaa.
Tiedän, että ylläolevat lauseet saavat monen vatsahappoihin poltetta. Kysymys kuuluu varmaankin Säijästä Lastusiin ja Kelhosta Sääksjärvelle, että miten niin kiekkosakki olisi seuran yhteinen juttu? Eihän siellä pelaa montakaan omaa kasvattia ja kaiken päälle kiekkoporukka kahmii leijonanosan kylän sponssieuroista.

Itse ajattelen, että kun LeKi kerran on monen lajin iso yleisseura, niin silloin kaikki Kisassa urheilevat ovat kisalaisia. Ja ainakin omaa sielua kyllä joka lajissa kisalaismenestys elähdyttää. Kateellinenkaan ei kannata olla, kyllä kiekon taustaväki sen verran raa'alla työllä euronsa Lempäälästä ja Pirkanmaalta nyhtää.

Mikä etua muille lajeille Mestiksestä sitten voisi koitua?
Ainakin ensimmäiseksi hyödyksi listaan tunnettavuuden kasvun. Viime vuosi nosti Kisan suureen tietoisuuteen, kun urheiluruudut, radiot, maakuntalehdet, nettisaitit, paikallislehdet ja -radiot rummuttivat Kisan hienoja otteita. Esimerkiksi Vaasassa ilmestyy Pohjalainen-niminen laajalevikkinen lehti, jonka urheilun pääjuttu kiekkokaudella on Sportin peli. Ja, jos vastassa on LeKi, niin osansa julkisuudesta saa aina vastustajakin
Toiseksi, kyllä LeKin nimissä on helppo operoida yhteistyökumppanirintamillakin. Nimi ja seura tunnetaan ja vaikka yritys olisi jääkiekolle tukeaan antanutkin, voi toinenkin laji päästä tukieuroista osalliseksi ikään kuin lätkän siivellä.
Mitä taas tulee joukkueen lempääläisyyteen, voi todeta Mestiksen olevan puoliammattilassarja, jossa ei sosiaaliperusteilla annettavia pelipaikkoja ole. Jos LeKi-junnu on tarpeeksi kova kasvo ja hurja treenaaja, niin varmuudella pelipaikka kotiseurasta lankeaa.
Joskus LeKi-junnu voi käydä mutkan kautta lunastamassa paikan oman seuran edustuksesta. Tästä esimerkkinä paras on Lassi Mattila, joka on Ilves-myllyn läpikäytyään (ainakin toistaiseksi) LeKin mies.
Ainakin itse olen nauttinut LeKin kiekkosakin hienosta pelistä viime kaudella Mestiksessä ja sitä ennen Suomi-sarjassa sekä kakkosdivarissa. Uskon, että sympaattisen päävalkku Sami Hirvosen johtama LeKi on tänäkin vuonna kaikille ikävä vastus ja Lempäälän Hakkarin jäähalli inhottava paikka tulla vierassakille pelaamaan.

                                     X   X   X   X   X

Sitten on vielä ihan pakko palata salivuorojutskien pariin, josta turinoin tällä palstalla elokuun lopulla. No,no ja no, nyt täytyy olla tarkkana, miten sanansa asettelisi.
Salivuoroasia LeKin sisäisesti alkoikin muutamien lajien kohdlla tökkimään oikein huolella. Vähän jäi ihan oikeasti kitkerä maku suuhun koko prosessista: yhtäältä kunnan suuntaan ja toisaalta oman seuran muutamien ihmisten toimintaan. Urheiluseuratoiminta on yhteisöllistä puuhaa jossa pitää kyetä nostamaan katse omasta navasta edes piirun ylöspäin.
Ja vielä siitäkin muistuttaisin, että reilusti jutellen ja keskustellen saadaan yleensä aina paras loputulos. Tämä ihan ystävyydellä heitetyksi ajatukseksi.
Tällä hetkellä ajattelen, että se noin muutamakymmenenen tuntia, jota väänsin omalla ajallani vuoroja kisalaisille, saa jäädä jatkossa tekemättä.
Katsotaan nyt, kuinka tällä nettisivulla oleva oman seuran varauskalenteri alkaa toimia. Ja taas syksy, talvi, kevät ja kesä saapuvat ja kaikki mennyt unohtuu...

Muistakaa käydä metsässä lenkillä, se on syksyllä hienoa puuhaa.
Terkuin
RRRRaunio
(Palautepostiosoite edelleen rrrraunio@leki.fi olkaa kontaktissa)